Maamme elokuvaesitysten historian voidaan katsoa alkavan vuodesta 1896, jolloin ensimmäinen elokuvaesitys näki maassamme päivänvalon. Näytelmäelokuvatuotannon aloittamista saatiin odottaa vielä muutamia vuosia, mutta 1907 Suomessakin alettiin tuottaa näytelmäelokuvia. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että ensimmäinen Suomessa tuotettu näytelmäelokuva oli komedia – useinhan tuntuu, että varhaisvaiheen kotimaiset elokuvat olisivat sävyltään pikemminkin synkkiä draamoja kuin komediaan taipuvaisia. Romanttista elokuvaakin olisi ehkä moni arvellut ensimmäiseksi tuotannoksi helpommin kuin komediaa. Joka tapauksessa Suomen näytelmäelokuvatuotanto polkaistiin käyntiin komedian voimin, minkä vuoksi voidaankin, ehkä jopa hieman yllättäin sanoa, että maassamme on pitkät komediaperinteet. Ensimmäisen kotimaisen komedian teema sen sijaan ei kenties olekaan niin yllättävä – olihan komedian aiheena salaviinan polttaminen.
Komediaelokuvan tuottamisen aikoihin Suomessa elettiin tietynlaista pioneerikautta näytelmäelokuvatuotannon saralla eikä tältä ajalta ole säilynyt juurikaan tuotantoa, mikä on sääli – olisi mielenkiintoista tutustua lähemminkin näihin kotimaisen elokuvatuotannon haparoiviin ensiaskeliin. Tästä huolimatta tiedetään, että komedian jälkeen ilmestyi kotimainen draamaelokuva vuonna 1913.
Suomalaisen elokuvatuotannon ominaispiirteitä 1920-luvulta 1930-luvulle – Characteristics of Finnish film industry from the 1920s to 1930s
Itsenäistymisen saavuttamisen sekä sisällissodan päättymisen jälkeen Suomessa päästiin jälleen tositoimiin näytelmäelokuvien tuottamisessa. 1920-luvulla Suomessa tuotettiin erityisesti mykkäelokuvia. 1930-luvulla elokuvatuotanto ajautui maassamme suuriin vaikeuksiin talouslaman vuoksi. Vaikeuksien taustalla vaikutti myös äänielokuvien yleistyminen. Hetken näytti jo siltä, että elokuvatuotanto olisi vaarassa hautautua niin syvään suohon, ettei siitä olisi mahdollista enää nousta. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan jo 1930-luvun puolessa välissä tilanne alkoi näyttää huomattavasti aikaisempaa paremmalta – 1930-lukua on kutsuttu jopa kotimaisen studioelokuvan kulta-ajaksi. Pitkiä elokuvia tuotettiin kyseisen vuosikymmenen aikana runsaasti – lähes 100 kappaletta, mikä oli melkoinen saavutus pieneltä ja syrjäiseltä maalta.
Suomalaisen elokuvatuotannon ominaispiirteitä 1940-luvulla
Uusia vaikeuksia oli jälleen edessä vuosina 1939-45. Vaikeudet johtuivat pääosin sodasta sekä erilaisten poliittisten näkemysten aiheuttamista ristiriidoista. Vaikeuksista huolimatta myös 1940-lukua voidaan kuitenkin pitää 1930-luvun ohella kotimaisen studioelokuvan kulta-aikana. 1940-luvulla pitkiä elokuvia valmistui lähes 180.
Suomalaisen elokuvatuotannon ominaispiirteitä 1950-luvulla
1950-luvulla Suomessa pistettiin vielä aikaisempiakin vuosikymmeniä paremmaksi ja pitkiä elokuvia valmistui yli 200. Tällä vuosikymmenellä valmistunut Tuntematon sotilas on suosittu vielä edelleenkin ja sitä pidetäänkin Suomen suosituimpana kotimaisena elokuvana.
Suomalaisen elokuvatuotannon ominaispiirteitä 1960-luvulla
1960-luvulla puhalsivat uudet tuulet perinteisen studioelokuvan ajauduttua umpikujaan näyttelijöiden lakon vuoksi. 1960-lukua voidaankin pitää aikakautena, jolloin moderni kotimainen elokuvateollisuus otti ensiaskeleitaan.
Suomalaisen elokuvatuotannon ominaispiirteitä 1970-luvulla
1970-luvun elokuvateollisuuden kohtaamia haasteita olivat talouslama, elokuvapoliittiset ristiriidat sekä tietynlainen yhteiskunnan tasolla näkynyt radikalismi. Toisaalta juurikin tämä radikalismi tarjosi elokuville useita ajankohtaisia aiheita. Elokuvia valmistui tällä vuosikymmenellä verrattain vähän. Vuosikymmenen lopulla elokuvatuotanto lähti kuitenkin maassamme uuteen nousuun, kun talous alkoi elpyä ja kun tukipolitiikka alkoi vakiintua.
Suomalaisen elokuvatuotannon ominaispiirteitä 1980-luvulla
1980-lukua pidetään murroskautena maamme elokuvatuotannossa, koska lavalle astui aivan uudenlainen tekijäpolvi. Uusi sukupolvi toi mukanaan uusia ulottuvuuksia, joita voidaan pitää jopa pioneerimäisinä aiheen avauksina. Kotimainen elokuvatuotanto sai myös kansainvälistä tunnustusta.
Suomalaisen elokuvatuotannon ominaispiirteitä 1990-luvulla
1990-luvulla lama koetteli jälleen kotimaista elokuvatuotantoa. Elokuvia kyllä tuotettiin, mutta niiden katsojamäärät pysyivät alhaisina, kunnes jälleen vuosikymmenen loppupuolella ala lähti uuteen nousuun, joka oli niin voimakas, että puhuttiin jopa ”suomalaisen elokuvan buumista”.
Suomalaisen elokuvatuotannon ominaispiirteitä 2000-luvulla
2000-luvulla elokuva-alalla on nautittu maassamme sekä tuotanto-olojen vakaudesta että yleisön suosiosta. Myös kansainvälinen arvostus suomalaista elokuvatuotantoa kohtaan on ollut nousussa – erityisesti dokumenttielokuvien osalta. Toivomme, että tämä alan nousu sekä kansainvälisen näkyvyyden ja arvostuksen lisääntyminen jatkuu myös tulevina vuosina. Suomalaisella elokuvalla ei ole mitään hävettävää kansainväliselläkään tasolla vertailtaessa, vaan voimme rinta rottingilla ylpeänä esitellä kotimaisia teoksia myös kansainväliselle yleisölle.