Äänielokuvien tuleminen markkinoille koettiin Suomessa varmastikin ensin haasteellisena, olihan täällä vahvaa osaamista mykkäelokuvien valmistamisen saralla. Ehkäpä kotimaamme mykkäfilmien näyttelijät ja tekijät ovat joutuneet kokemaan hieman samantapaisen kohtalon kuin kuuluisa mykkäfilmeissä yleisönsä esimerkiksi Pikku kulkurina hurmannut Charlie Chaplin. Chaplin vastusti aluksi äänielokuvaan siirtymistä, mutta joutui taipumaan, koska mykkäelokuvat alkoivat vaikuttaa äänielokuvien rinnalla auttamattoman vanhanaikaisilta. Lopulta lahjakas Chaplin onnistui kuitenkin myös tässä haasteessa aloittaen ensin äänten käytön erilaisten ääniefektien muodossa. Myöhemmin hän alkoi säveltämään elokuviinsa musiikkia ja lopulta hän siirtyi tuottamaan ainoastaan varsinaisia äänielokuvia. Vaikka Chaplin onnistuikin siirtymään mykkäelokuvista äänielokuviin, alkoi hänen suosionsa tästä huolimatta romahtaa.
Suomessa ulkomailta maahan tulleiden elokuvien vieras puhekieli toisaalta jopa vahvisti kotimaisten elokuvien suosiota, koska osa yleisöstä ei pitänyt vieraskielisistä elokuvista. Erityisesti äänielokuvien varhaisvaiheiden aikana musiikin merkitys elokuvissa korostui merkittävällä tavalla.
Kehitys 1920-luvulla
1920-luvun lehtikirjoittelussa painottui teknisten edistysaskeleiden ihannointi. Tästä huolimatta elokuva-alan siirtyminen mykkäelokuvista äänielokuviin jäi kotimaan lehdistössä jostakin syystä melko vähäiselle huomiolle. Äänielokuvien ottaessa ensiaskeleitaan osa kriitikoista oli jopa sitä mieltä, että mykkäelokuvat olivat ehdottomasti taiteelliselta tasoltaan äänielokuvia korkeammalla tasolla. Mykkäelokuvien kuvaustapaa pidettiin huolellisempana ja moni oli sitä mieltä, että niiden taiteellisuuteen oli panostettu enemmän kuin äänielokuvien taiteellisuuteen.
Kehitys 1930-luvulla
1930-luvulla äänielokuvat vakauttivat asemansa maassamme, vaikkakin osa yleisöstä vielä kampanjoikin mykkäelokuvien aseman puolesta. Äänilaitteisiin alettiin kiinnittää elokuvateattereissa aikaisempaa suurempaa huomiota ja elävä musiikki alkoi hävitä elokuvateattereista. Tämä johti siihen, että jopa sadat muusikot jäivät ilman työtä. Voidaankin jopa sanoa, että teatteriorkesteri taisteli asemastaan mykkäelokuvien rinnalla.
Miten elokuvaelämys muuttui äänielokuvien myötä?
Sen lisäksi, että elokuvayleisö joutui tottumaan siihen, ettei elokuvateattereissa enää esitetty elävää musiikkia, joutui se tottumaan enenevässä määrin myös siihen, että elokuvateattereissa esitettiin elokuvia, joiden puhekieli oli yleisölle vieras. Yleisö oli tottunut siihen, että mykkäelokuvien välitekstit oli mahdollista lukea omalla kielellä. Näitä välitekstejä käytettiin vielä siinäkin vaiheessa, kun teattereissa esitettiin ensimmäistä kertaa äänielokuvia. Tämä johtui siitä, että ensimmäisten äänielokuvien äänenä käytettiin lähinnä musiikkia. Äänielokuvien alkuvaiheessa elokuvateollisuudella olikin ratkaistavana uusi pulma – miten ratkaista kääntämisongelmat, joita vieraskielisten äänielokuvien levittämisestä useisiin erikielisiin maihin väistämättä seurasi? Ongelmaa yritettiin ratkaista jopa aloittamalla monikielistä elokuvatuotantoa, mikä kuitenkin osoittautui kannattamattomaksi vaihtoehdoksi.
Suomessa äänielokuvan otettua ensiaskeleitaan oltiin osittain sitä mieltä, että suomalaisille olisi riittänyt musiikin käyttö äänenä. Tämän lisäksi usein esiintyi mielipiteitä siitä, että ruotsin- ja saksankieliset elokuvat saavuttivat Suomessa yleisönsä englanninkielisiä elokuvia paremmin. Toisaalta Suomessa osattiin hyvin pian nähdä vieraskieliset elokuvat myös mahdollisuutena oppia sekä harjoitella vieraita kieliä. Tämä on ollut tärkeä havainto senkin kannalta, ettei Suomessa ole myöhempinäkään vuosina ryhdytty laajamittaiseen elokuvien dubbaukseen, vaan elokuvia on pääsääntöisesti esitetty niiden alkuperäiskielillä suomenkielisten tekstien kera. Poikkeuksen tästä muodostavat lastenelokuvat, jotka on usein puhuttu suomeksi. Siirtymäkaudella maassamme esitettiin myös sekakielisiä elokuvia.
Vaikka vieraskielisten elokuvien tuleminen suomalaisiin elokuvateattereihin nähtiin osittain hyvänä asiana, esiintyi asiasta myös vastakkaisia mielipiteitä. Osa yleisöstä nimittäin karsasti vieraskielisiä elokuvia eikä välttämättä ollut edes kovin harjaantunut lukemaan elokuvan alaosassa esiintyneitä suomenkielisiä tekstityksiä. Tämä avasi aivan uudenlaisia ovia ja mahdollisuuksia kotimaiselle elokuvatuotannolle.
Onko mykkäelokuvilla tulevaisuutta?
Vaikka Charlie Chaplinilla on erityinen paikka varmasti monen sydämessä, on mykkäfilmien kulta-aika auttamattomasti ohi. Voisiko niille kuitenkin koittaa tulevaisuudessa aivan uudenlainen kulta-aika? Kukapa tietää – monet jossakin vaiheessa vanhanaikaiset ilmiöt ovat myöhempinä aikakausina nousseet aivan uudenlaiseen suosioon. Ehkäpä näin käy myös mykkäfilmien osalta – vähintäänkin pienen ryhmän keskuudessa, joka on edelleenkin sitä mieltä, että mykkäelokuvissa vain on ”sitä jotakin”.